Tervetuloa matkalle! Kutsun sitä säveltäjän poluksi. Ajatuksena on julkaista keskeisiä teoksiani vuosien varrelta ja tuoda esiin, miten olen kehittynyt esteettisesti, sävellysteknisesti ja ennen kaikkea taiteellisesti – aina tähän hetkeen asti, jossa koen olevani valmis astumaan esiin modernin taidemusiikin säveltäjänä. On aika ensimmäisen luvun.
Shistavich – Who Are We? (Demo vuodelta 2001.)
Shistavich oli yhtye, joka muodostui pääosin Sibelius-Akatemian opiskelijoista. Se perustui säveltämiini biiseihin, Laura Miettisen voimakkaaseen lauluun sekä kitaristi Harri Kentalan, basisti Osmo Ikosen ja rumpali J. Salosen erinomaiseen soittoon ja sovituksiin.
Kun Shistavich perustettiin, minulla oli jo jonkin verran kokemusta rock-yhtyeistä. Kaikki alkoi grunge-yhtye Jubilee Clubista (1993–1995), jossa lauloin ja soitin bassoa. Ensimmäiset varsinaiset sävellykseni syntyivät tälle yhtyeelle – vaikka olin siihen asti improvisoinut pianolla ja laulamalla käytännössä koko elämäni. Lukioaikana minulla oli yhtye nimeltä ugFish, ja silloin sävellykseni alkoivat suuntautua taiderockin maailmaan. Tämä johtui pitkälti siitä, että löysin klassisen musiikin – erityisesti Sibeliuksen ja Beethovenin – vaihto-oppilasvuotenani Australiassa vuonna 1996.
Mitä muistan kappaleesta Who Are We? ja millä tavalla se on tyypillinen taiderock-sävellykseni? Jo aikojen alusta sävellykseni olivat perustuneet sointukulkuihin, joissa basso ja laulu rakentuivat vahvojen rytmien päälle. Tein kaiken tämän pianolla laulaen. Who Are We? edustaa selkeästi samaa perinnettä. Jo varhaisessa vaiheessa välitin kappaleeni yhtyeille sointulappujen avulla – en kirjoittanut melodioita yksityiskohtaisesti nuoteiksi, vaan lauloin ne laulajalle sanojen kanssa. Rytmit ja perusgrooven välitin soittamalla pianolla. Muistaakseni tässä tapauksessa kirjoitin nuoteiksi ainoastaan taustaharmoniat studiota varten.
Who Are We? -kappaleen sointukulut ovat itse asiassa melko monimutkaisia. Tuohon aikaan työskentelin usein sellaisten harmonioiden parissa, joissa kappale transponoituu jatkuvasti uuteen sävellajiin. Tämä kappale on siitä hyvä esimerkki. Kuulija ei välttämättä edes tiedosta, että kappale alkaa a-mollista ja transponoituu sen jälkeen säännöllisesti pienten terssien kautta: a-mollista c-molliin, es-molliin ja lopulta fis-molliin.
Entä yhteydet klassiseen musiikkiin? Mielestäni klassinen taustani kuuluu pianismissani. Myös valitut soinnut, tapa yhdistää niitä toisiinsa sekä äänenkuljetus heijastavat klassista musiikkia. Kappale ei ole tekstuuriltaan erityisen polyfoninen, mutta kuulen siinä polyfonista ajattelua: musiikki jakautuu kaikkien soittimien ja laulun kesken, ja tämä tekee kokonaisuudesta sujuvan intensiivisistä harmonioista huolimatta. Olisinko voinut säveltää tämän kappaleen ilman klassisen pianonsoiton taustaa ja klassisen äänenkuljetuksen ja harmoniakielen tuntemusta? En.
Yksi minulle keskeinen piirre säveltäjänä, joka on läsnä myös Who Are We? -kappaleessa, on melodian merkitys. Oli (jälkikäteen ajatellen ehkä hieman naiiveja) aikoja, jolloin arvioin ja jopa asetin paremmuusjärjestykseen lauluja – ja jopa instrumentaalista klassista musiikkia – ensisijaisesti melodian perusteella. Tämä on myös syy siihen, miksi vaadin paljon omilta melodioiltani. Kappale onkin hyvin melodinen. Toinen keskeinen piirre sävellystyössäni on ilmaisun ja draaman vaatimus: kuulijan täytyy aina tuntea, että hänelle on annettu jotakin merkityksellistä. Työskentelen musiikin parissa niin kauan kuin on tarpeen, jotta voin vakuuttavasti sanoa: “Kyllä – olen ilmaissut jotakin merkityksellistä, ja muut voivat saada tästä jotakin.”
Englanninkieliset laulutekstit ovat kulkeneet mukanani jo Jubilee Clubin ajoista lähtien. Pidän itseäni kohtuullisena kirjoittajana suomeksi – olen kirjoittanut novelleja ja olen parhaillaan kirjoittamassa ensimmäistä romaaniani. Rehellisesti sanottuna minulla ei kuitenkaan ole todellista kykyä arvioida englanninkielisten sanoitusteni laatua objektiivisesti. Voin kuitenkin sanoa, että Who Are We? -kappaleen sanoituksissa olen ilmaissut syvää rakkauttani luontoon ja kuvannut pitkiä kävelyitäni ikivanhoissa suomalaisissa metsissä, pohtien ihmiselämää ja ajoittaista hulluutta, joka liittyy kiireiseen kaupunkielämään osana äärimmäisen monimutkaista yhteiskuntaa. Kappale käsittelee elämän peruskysymystä nuoren, parikymppisen ihmisen näkökulmasta.
Who Are We? kuului epäilemättä Shistavich-yhtyeen viiden parhaan kappaleen joukkoon. Pidän sitä yhä yhtenä parhaista taiderock-sävellyksistäni, ja olen siihen edelleen täysin tyytyväinen. Melko pian tämän kappaleen jälkeen yhtyeen estetiikka alkoi kuitenkin liukua enemmän funkin, bluesin, R&B:n ja roots-musiikin suuntaan. Rockin ja klassisen musiikin välisestä jännitteestä ja yhdistelystä inspiroituneena muusikkona en oikein kokenut olevani kotonani siinä suunnassa, vaikka pidinkin suuresti kaikesta siitä, mitä loistava yhtye teki. Olen myös vitsaillut, että minussa ei säveltäjänä ja muusikkona ole lainkaan groovea 😉. Niinpä Shistavich lopulta hajosi melko pian tämän jälkeen – onneksi täysin ilman draamaa.
Mainittakoon vielä, että keskustelin kaikkien Shistavichin jäsenten kanssa ennen tämän tekstin julkaisemista. He kuuntelivat kappaleen ja pitivät siitä yhä! Monet Shistavichin jäsenistä ovat nykyään Suomessa tunnettuja ammattimuusikoita.
Shistavichin loppu osui myös aikaan, jolloin ajatus taidemusiikin säveltämisestä alkoi ensimmäistä kertaa nousta mieleeni. Klassinen musiikki oli hiljalleen noussut elämäni tärkeimmäksi musiikkilajiksi, mutta kesti pitkään ennen kuin edes ajattelin, että voisin itse ryhtyä säveltämään sitä. Jälkikäteen ajatellen: ilman Shistavichia ja kaikkea saamaani palautetta en olisi löytänyt vahvuuksiani tai identiteettiäni säveltäjänä – ainakaan yhtä nopeasti.
On itse asiassa kiehtovaa ajatella, että ennen Who Are We? -kappaletta en ollut säveltänyt ainoatakaan länsimaisen “klassisen” tai modernin taidemusiikin teosta. Säveltäjän polun Luku II antaa kuultavaksi ensimmäisen koskaan säveltämäni länsimaisen modernin taidemusiikin teoksen.
Toivon, että pidät Who are we? -kappaleesta.